SOITTOSTARTTI


Musiikkiopisto Musaiikki on toiminut aktiivisesti "Taiteen perusopetuksen saavutettavuuden parantamiseksi" aina syksystä 2016, jolloin Opetus- ja Kulttuuriministeriön tuella Musaiikki alkoi tarjota soittotunteja ilmaiseksi (tai nimellisen pienellä opetusmaksulla) kehittämässämme SOITTOSTARTTI-hankkeessa. Vuosina 2020-2022 Starttia tuki Vantaan kaupunki. On hyvin kiinnostavaa, että eniten hankkeessa tuettu koulu on saanut viime vuosina tilastollisesti edukseen poikkeavia oppimis- ja hyvinvointituloksia. Kunnan satsaukset lasten musiikkitoiminnan tukeen saattavat palata myöhemmin moninkertaisina takaisin! 

Tällä hetkellä toimintamuoto on vailla kehittämistukea. Käytännössä hyvin monen oppilaan lupaavasti alkanut soittoharrastus loppui jouluna 2022 samalla, kun opetus muuttui kevääksi 2023 maksulliseksi. Musaiikki tarjosi keväällä 2023 Soittostarttioppilaille 110€:n alennuksen normaaleissa opetusmaksuissa (=paljon ilmaista opetusta), mutta jo alle 70€:n lukukausimaksu aiheutti sen, että täysin ilmaisia soittotunteja saaneet lapset (useat heistä musiikkiluokkalaisia) lopettivat soittoharrastuksen.

Kehittämishankkeen jatkaminen vaikka mitään erillistä tukea on Musaiikille iso riski, semminkin kun kunta ei kompensoinut tuen loppumista esim. toiminta-avustusta lisäämällä. Haluamme kuitenkin jatkaa kokeilua tarjoamalla syksyllä 2023 edelleen kaikille kokeilukoulun oppilaille 80€ normaalia taulukkohintaa alemmat opetusmaksut. Lisäksi mahdollistamme vaihtoehtona seitsemän opetuskerran (+ MuHa-tunnit) opetuspaketin, koska se tarjoaa mahdollisuuden alempihintaiseen opetusmaksuun. Kehittämisideana ovat myös suurempien ryhmien soittotunnit soittoharrastuksen saavutettavuuden parantamiseksi.

Positiivinen pedagogiikka ja positiivisen psykologian piirissä tehty tutkimus tukee ymmärrystä siitä, että omien vahvuuksien oivaltaminen ja niiden käyttäminen ja kehittäminen antaa oppijoille voimavaroja, mikä heijastuu mm. hyvinvointina. 

Musiikkiluokat nähdään monesti yhtenä etuoikeutettujen lasten ryhmänä, vaikka tosiasia on se, että monikulttuurisilla lähiökouluilla musiikkiluokkien lapset eivät käytännössä pysty harrastamaan soittoa, sillä musiikkiopistojen monesti yli 400€:n lukukausimaksu ylittää useimpien perheiden kipurajan. 

Viime aikoina käyty kiivas keskustelu koulushoppailusta tuntuukin musiikkiluokkien soitonopetuksen kehittäjän silmissä erikoiselta. Asuinalueiden eritytymiseen parasta tukea saattaisikin antaa se, että tuetaan vahvasti monikulttuurisia lähiökouluja ja rakennetaan näihin kouluihin erityisen vetovoimaisia painotetun opetuksen luokkia. Musiikkipainotuksessa tämä tapahtuisi mm. musiikkiluokkien soitonopetusta tukemalla. 

Rahoituksen saaminen taiteen perusopetuksen saavutettavuuteen on kuitenkin vaikeutunut. Pienelle yksityiselle musiikkiopistolle, jonka perusrahoituskin on haastavaa (ei nauti valtionavustusta), kehittämistoiminta yhdistyksen omalla kustannuksella on suuri taloudellinen riski, vaikka juuri tässä ajassa kehittämistyömme jatkaminen olisi todella tärkeää - yleisen hyvinvoinnin rakentamisenkin näkökulmasta. Monivuotisten oppilas-opettajasuhteiden mahdollistaminen ja pitkäjänteinen, tavoitteellinen toiminta näyttäisi tarjoavan lapsille enemmän hyötyjä kuin satunnaisesti järjestetyt kerhot, joihin sitoudutaan vain muutamaksi kuukaudeksi.

Musiikkiluokkatoiminta sinällään jo omalta osaltaan mahdollistaa maksutonta harrastamista koulupäivien sisällä, mutta vuonna 2016 käyttöön otettu opetussuunnitelma vähensi musiikin osuutta niin, että esimerkiksi Vantaalla musiikkiluokat saavat yleensä vain kolme musiikintuntia viikossa, kun määrä oli ennen neljä. 

Suomen malli kyllä mahdollistaisi ilmaista harrastamista, mutta taiteen perusopetus ei tunnu istuvan järjestelmään ilman suurta ryhmämuotoisen soitonopetuksen pedagogiikan kehittämistoimintaa, siihen pohjautuvaa soitonopettajien koulutusta, uusia ideoita ja kokonaisia uusia metodeja tälle pedagogisen toiminnan alueelle. 

Jotta musiikkiluokkalaisten soitonopetus taiteen perusopetuksen muotoisena ylipäätään istuisi Suomen malliin, tukimallin tulisi mahdollistaa pitkäjänteistä, tavoitteellista toimintaa ja monimuotoiset opetuksen järjestämistavat, jossa isossa ryhmässä annettu opetus ja yksilöopetus voisivat joustavasti täydentää toisiaan. Tämäntyyppinen tuki olisi järkevää ohjata kohdennetusti sellaisille lähiökouluille, joissa on erityisen paljon kiinnostusta musiikin oppimiseen, ja erityisesti näiden koulujen 3. luokille, jolloin soittotunnit tyypillisesti aloitetaan. 

Monikulttuurisissa lähiöiden kouluissa soittavien lasten määrä saattaa olla esim. 20%, kun vauraammilla alueilla on yleistä, että aivan kaikki lapset alkavat soittaa musiikkiluokkien alkaessa. Se, soitetaanko vapaa-ajalla heijastuu vahvasti ja suoraan myös koulun musiikkitoimintaan. Koulujen musiikkiluokkatoiminta onkin hyvin erilaista riippuen toiminta-alueesta. Järkevämpää kuin alas ajaa musiikkiluokkatoimintaa, olisikin perustaa lisää musiikkiluokkia lähiökouluille ja tarjota niiden toimintaan hyvin vahvaa tukea. Venezuelan El Sistema on eräs esimerkki tällaisesta toiminnasta, samoin suomalainen Tempo-orkesterimalli. Malleja ja tukea tarvitaan kuitenkin myös lisää!

Koska soitonopettajien pedagoginen koulutus perustuu pääasiassa yksityisten soittotuntien antamiseen, soitonopettajat kokevat usein ryhmien opettamisen raskaana. Toiminnalle olisi valtavasti kysyntää, mutta ei ole tekijöitä, koska ryhmämuotoisen soitonopetuksen pedagogiikka on lapsenkengissä.

Mikäli Musaiikki saisi vielä joltain taholta rahoitusta, jatkaisimme pedagogista kehittämistoimintaa ja sen pohjalta tehtyä tieteellistä tutkimusta siitä, mihin olemme jääneet. Soittostartti hakee ratkaisuja puolivälistä - ryhmien ja yksityisten minituntien yhdistelmästä - ja ennen kaikkea musiikkiopiston ja koulun yhteistyöstä -  ja hyödyntää tutkimustuloksia, joita Olander on mitannut ja havainnoinut sinnikkyyttä ja motivaatiota ylläpitävien elementtien tukemisesta, ja musiikkitoiminnan tekemisestä palkitsevaksi ja hyvinvointia tuottavaksi. Olander tutkijana, organisaattorina ja opettajana, musiikkialan melkein nelinkertaisena maisterina (noin 900 ov) pyrkii hahmottelemaan pedagogista kehittämistyötä monesta näkökulmasta. Tutkimuksen pohjalta valmistuu väitöskirja Jyväskylän yliopistoon keväällä 2024. 

Pitkän kehittämistyön tuloksena on samalla syntynyt idea kokonaisesta uudesta METODISTA, joka ryhdistäisi ryhmämuotoisen soitonopetuksen pedagogiikkaa ja joka tukisi sekä yksilöllistä että yhteisöllistä puolta oppimisessa. Uusi innovaatio ja metodi, jota Olanderilla olisi innostusta kehittää post.doc.-tutkimuksen kautta, rakentaisi toimintaa, joka pyrkisi luomaan oppimiseen paitsi iloa ja intoa, myös tavoitteellisuutta, sillä tekemisessä olisi yhteinen päämäärä ja yhteisöllisyyden voimavara olisi vahvasti käytössä. 

Menetelmä tekisi samalla opettamisen opettajalle selkeäksi ja isojen ryhmien opetuksen helpommin hallittavaksi. Jos saamme jatkorahoituksen, tältä pohjalta ponnistavan kehittämistyön tuloksena valmistuva kokonaisuus saattaisi luoda toimivia ratkaisumalleja mm. musiikkiluokkien soitonopetuksen parempaan saavutettavuuteen ja voisi ehkä onnistua luomaan mahdollisuuksien tasa-arvoa myös niille musiikillisesti erityisilahjakkaille lapsille, joiden kodit eivät pysty kustantamaan lapselleen kalliita, yksityisiä soittotunteja.

Historiaa:

SOITTOSTARTISSA yhteisyökoulujen (Martinlaakso, Kannisto, Aurinkokivi ja Kaivoksela) oppilaat ovat saaneet ryhmämuotoisia soittotunteja ja vapaavalintaista ryhmäopetusta: bändisoitto, musiikin hahmotustaidot, kuoro, orkesteri ja musiikkiteatteri.
Opetus on tapahtunut oppilaille mukavaan aikaan, heti koulupäivän jatkeeksi ja oppilaan omat toiveet ovat olleet opetuksen järjestämisen lähtökohtana.

Toteutimme soittostartin lapsien (noin 100 lasta) ja Martinlaakson koulun musiikkiluokkien kanssa keväällä 2018 Martinuksessa Kai Olanderin säveltämän, uuden lastenmusikaalin Hyönteisten revyy. Soittostartin opettajat toimivat bändinä. Esitykset (4 kpl) olivat Martinus-salissa ja Koloradokuoriainen Ellenin roolia tähditti Virve Rosti.

SOITTOSTARTISTA on tehty tutkimusta mm. Arts Equal-hankkeessa samalla kun hankkeen tutkijat lähtivät kehittämään ja edistämään uutta SUOMEN MALLIA.
OKM:n (edellisen hallituksen) kärkihanketuki loppui joulukuussa 2019. Tämän jälkeen SOITTOSTARTIN rahoitus on saatu Vantaan kaupungin kerhorahoituksesta, vaikkakin kyse on "matalan kynnyksen" taiteen perusopetuksesta ja kokeilutoiminnasta (pilotista) soitonopetuksen saavutettavuuden parantamiseksi.

Lukuvuodesta 2020-21 alkaen Soittostartin soitonopetus on ollut täysin maksutonta, yleisen oppimäärän opetusta. Soittostartti soveltuu erityisen hyvin siihen vaiheeseen, kun lapsi haluaa kokeilla, pitäisikö soiton harrastamisesta. Startti on riskitön tapa kokeilla ja Kannistossa ja Aurinkokivessä opetus on suunnattu 1.-4.-luokkalaisille. Martinlaakson koulussa, joka on hyvin monikulttuurinen koulu (43% maahanmuuttajataustaisia oppilaita), opetus on suunnattu 1.-9. luokille; niin tavallisille, erityisille kuin musiikkiluokillekin.

Soittostartin tunnit ovat joko ryhmämuotoisia tai hyvin lyhyitä yksilötunteja. Kukin oppilas tuo soittoryhmäänsä 80 minuutin verran resurssia/ lukukausi, joka voidaan jakaa ryhmän tarpeiden mukaan. Lisäksi kauden lopuksi on vapaaehtoinen esitys.

Soittostartin ytimessä on ollut soittotuntien ohella lisäksi vapaaehtoinen ja vapaavalintainen, maksuton musiikin ryhmäopetus (musiikkistarttiosuus) 12 opetuskertaa x 45 min/ lukukausi, joka on ollut oppilaan valinnan mukaan:  
- Ohjattua bändisoittoa 
- MuHa-tunneille osallistumista (musiikin hahmotustaidot)
- Kuoroon tai orkesteriin osallistumista

Systeemimme on mahdollistanut sen, että jos oppilas kokee tarvitsevansa edistyäkseen hieman pidempiä, yksityisiä soittotunteja, hänellä on ollut mahdollisuus siirtyä maksuttoman kauden jälkeen halutessaan (kauden lopuista tunneista) normaalin opetushinnan maksavaksi taiteen perusopetuksen oppilaaksi.

Soitinvaihtoehdot ovat olleet: viulu, piano, sello, ukulele, kitara, sähköbasso, rummut, klarinetti, poikkihuilu ja saksofoni. Valikoimassa ovat olleet myös laulutunnit.

Musaiikilla on jonkin verran soittimia, joita voidaan antaa lainaan myös kotiharjoittelua varten! Musaiikki on hankkinut mm. pikku selloja, viuluja lainattaviksi.
Oppilaita on Startissa ollut usean lukukauden ajan reippaasti yli 100 ja hanke palautti musiikin vapaa-ajan harrastamisen kulttuurin monikulttuuriselle musiikkiluokkakoululle, jossa ennen hanketta vain 20-25% musiikkiluokkalaisistakaan pystyi harrastamaan vapaa-ajalla soittoa. Harrastetoivekyselyssä Martinlaakson koulu oli vuonna 2022 koko valtakunnan kärkipäässä siinä, miten yleistä soittotunneille pääseminen oli lasten harrastetoiveena.

Soittostartti toimi vuosina 2016-2022. Jos saamme jossain vaiheessa vielä jatkorahoitusta, pyrimme ohjaamaan tuen ennen kaikkea sellaisille kouluille, joissa on erityisen iso osuus maahanmuuttajataustaisia oppilaita, ja lapsilla ei mahdollisesti olisi lainkaan mahdollisuuksia musiikkiharrastukseen ilman tukea. Jotta rahoituksen loputtua siirtymä maksuttomasta harrastamisesta maksulliseksi ei olisi ollut liian suuri, Musaiikki on tappiokseen ja omalla riskillä mahdollistanut keväällä 2023 kaikille jatkaville Soittostarttioppilaille noin 110€ taulukkohintaa edullisemmat lukukausimaksut, jotta lasten harrastus ei katkeaisi kesken kauden taloussyistä.

Järjestämme opetusta yhteistyökouluissa tasapuolisesti kaikille halukkaille, mutta koemme tällaisen mallin erityisen tärkeäksi tukemaan lähiökoulujen musiikkiluokkalaisten tasavertaisia mahdollisuuksia päästä harrastamaan soittoa. On tärkeää tukea erityisesti lapsen omaa intoa ja toivetta päästä soittotunneille, sekä tarjota mahdollisuuksia oman vahvuuden kehittämiseen, minkä on eri tutkimuksissa havaittu rakentavan erityisellä tavalla hyvinvointia. 


Musaiikin rehtori Katri Olander tekee parhaillaan Jyväskylän yliopistoon väitöskirjaa mm. Soittostartti-hankkeeseen kytkeytyen ja siitä näkökulmasta, miten lapset ovat kokeneet soiton ja musiikin harrastamisen mahdollisuuksien ja musiikkiluokilla opiskelun kenties vaikuttaneen omaan hyvinvointiinsa. Onko soittoharrastuksen mahdollistumisen ja musiikkiluokkaopintojen yhdistelmä kenties vaikuttanut tukea saaneiden luokkien yleiseen sinnikkyyteen? Aineistoa on kerätty mixed-methods-tutkimuksessa kuuden vuoden ajanjaksolla mm. juuri Soittostartti-kehittämishankkeesta.

Myös aivotutkimus on osoittanut lapsuudenaikaisesta soiton harrastamisesta koituvat suuret hyödyt. Musiikki ja musisointi tuottaa iloa ja elämyksiä - sisältöä ja merkityksellisyyttä elämään! 

Lasten ja nuorten matalan kynnyksen harrastustoiminnan tukeminen on arvokas satsaus tulevaisuuteen ja hyvinvointiin!